Nyt on taas palattu kotiin, Maringáan siis. Olin matkalla melkein kuukauden, lähtö oli 28.1 ja palasin kotiin 23.2. Täytyy sanoa, että oli kyllä aivan upeaa!

Nyt on siis Carnevaali-aikakin ohi, vietettiin Carnevaali pikku kylässä nimeltään Diamantino. Siellä Carnevaali oli kadulla, oli bändi tien päässä soittamassa ja katu täynnä blockoja (Carnevaaleissa on monta eri blockoa, jotka kilpailee keskenään, niihin kuulumisesta pitää maksaa: saa paidan, mukin, juhlapaikan ennen Carnavaalin varsinaista alkua ja ruuan ja juoman) ja kioskeja. No minä ja Nicolly onnistuttiin saamaan paikat yhdestä blockosta ekana iltana, täysin ilmaiseksi! Nyt mulla on siis muistona hauska oranssi paitakin :) Tykkäsin Carnavaalista tosi paljon, hyvää musiikkia ja seuraa, palattiin joka päivä nukkumaan kotiin joskus 5-6 aikoihin.

No sitten oli häät, varsinainen syy matkalle. Oli aika samanlaiset kuin Suomalaisetkin häät: heitettiin kimppu (mun host-isän kihlattu nappasi sen), syötiin ja tanssittiin. Häistä me nuoret (serkut ja ystävät) lähdettiin joskus yhden aikoihin vielä Carnevaalin, lopulta muutkin juhlavieraat vaihtoivat vaatteet ja koko katu täyttyi meidän sukulaisista. Oli kyllä aika hauska asua talossa hää-aikaan, se täyttyi täysin sukulaisista. Samassa talossa mun kanssa nukkui ainakin 15 ihmistä ja vielä 15 tuli aina lounaalle ja päivälliselle. Oli siis aika täyttä!

Palatessa Diamantinosta, minä, Nick ja pai lähdettiin käymään Bonitossa, joka on siis yksi tosi suosittu turistikohde Brasiliassa. Se on täyttä luontoa: vesiputouksia, kristallin kirkkaita vesiä ja paljon eläimiä ja kaloja. Oli tosi kivaa, viivyttiin pari päivää siellä hotellissa. Käytiin sukeltamassa ja veneilemässä (laskettiin vesiputouksia pitkin alas) ja syötiin yhdessä ravintolassa, jossa oli varmaan parasta kalaa, mitä oon ikinä syönyt. Tykkäsin tosi paljon myös krokotiilin lihasta, se on rakenteeltaan kuin kanaa, mutta maistuu kalalta. Nam! Ainoa harmillinen juttu oli se, että satuttiin just sateiden aikaan sinne Bonitoon, ei pystytty tehdä ihan kaikkea, mitä oltais haluttu. Ai niin, vielä sellainen hauska juttu, me tavattiin siellä yksi mies Holywoodista ja juteltiin sen kaa vähä enemmän. Se on Shrek- elokuvien animoija (tekee hiukset ja vaatteet liikkumaan). Sitä oli kuulemma pyydetty animoimaan myös Avatarta, mutta se ei tykännyt Uudesta Seelannista. Oli se aika snobi, mutta hauska sen kaa oli jutella, sen aksentti oli tosi helppo ymmärtää. Varmaan sen takia, että kaikki suurenluokan näyttelijätkin asuu Hollywoodissa, leffat täynnä samaa pälpätystä.

Tänään alkoi sitten koulu (tai alkoi jo maanantaina, mutta menin sinne ekan kerran tänään). Mun koulu siis vaihtui, nyt on helpompaa, kun se on vain neljän korttelin päässä, pystyn kävellä sinne helposti. Mun luokassa on joku 100 oppilasta ja opettaja pitää tunnit mikrofonilla. On ihan kivaa, kun tunnen jo aika paljon porukkaa mun luokasta (melkein kaikki vaihtarit opiskelee samassa koulussa ja sit brasilialaisiakin ystäviä on sieltä). Tunneilla en hirveästi mitään opiskeluun liittyvää tee: kirjoittelen lappusia ystävien kanssa, luen portugalin kielisiä kirjoja ja kirjoitan päiväkirjaa ja kirjeitä. Tässä koulussa ei mulle opiskelusta ole oikein mitään hyötyä: koulu valmistaa oppilaita vain Vestibulariin (ylioppilaskokeisiin), joten aina on puhe kokeista ja mitä niissä kysytään jne.

Laitan Bonitosta enemmän kuvia kun saan ne pain koneelta! Meillä ei myöskään nyt toimi netti kotona (ei myöskään puhelin tai tv), joten älkää ihmetelkö jos muhun ei saa sitä kautta niin nopeasti yhteyttä!)

Terveisiä kuumuudesta

Yhä ollaan siis Mato Grossossa ja täällä on taas ehtinyt tapahtumaan, joten ajattelin jotain kirjoitella. Oltiin tässä muutama päivä sitten kalastamassa kalafarmilla koko päivä. Herättiin aamu yhdeksältä ja palattiin takaisin "kotiin" kahdeksan jälkeen. No sain napattua yhden ihan suht ison kalan, joku kilon painoinen taisi olla. Oli tosi kaunis paikka, taustalla oli Amazonia (amazonin metsä on levittäytynyt Mato Grossolle asti, monet ei sitä tiedäkään), uima-altaaseen vesi laskeutui joesta, vesi oli aika likaista, mutta kaikki lieju oli joesta ja teki hyvää iholle. Mä paloin vähä selästä, kun kalastaessa en tietenkään tajunnut laittaa rasvaa selkäpuolelle (oli toppi päällä), jäi mukavat topin rajat selkään.. Lähtiessä napattiin sitten yksi Aloeveran"lehti" ja levitettiin sitä palamille, auttoi kyllä, vaikka kyllä haisikin pahalta.

Tyylikkäät kalastajat :D

Kalastaessa ollessa nappasin mukaani myös sellaisen ötökän, joka menee ihon alle ja imee sieltä verta. Näyttää hyttysen puremalta, joten ihmettelin vaan siskolle, kuinka hyttyset puri mua melkeen pelkästään polviin (polvet ihan täynnä niitä). Myöhemmin setä kysyi, että mikä mulla on polvissa ja sanoin, että hyttysen puremia vaan ja vastaus oli "Herran jumala! Olitko polvillasi ruoholla? Taitaa olla minguin (tiedä sitten miten kirjoitetaan), täytyy laittaa jäätä ja lääkettä..." Ei tämä siis vaarallinen ole, kutittaa vaan, jos ne pysyy elossa, imevät verta ja liikkuvat. Ne kuolee kuulema viikossa suunnilleen, osa on jo kuolleet kun laitettiin jäätä, mutta osat taisivat jäädä eloon, kun vielä kutittaa. On kyllä ällö ajatus, että jotain ötököitä ihon sisällä.. En edes tahdo ajatella :DMun polvet ötököiden hyökkäyksen jälkeen

Näkymä yhdeltä farmilta (päivä oli täydellinen: ei aurinkoa)

Tänään sitten käytiin perheen farmeilla. On kyllä kaunista seutua täällä, amazon metsää, peltoja, lehmiä, jokia... Yhdellä farmilla oli vielä ihmisiä asumassa, niin siellä oli söpöjä ja isoja koiria, possuja, kanoja, hevosia, lehmiä ja paljon kaikkia hedelmäpuita.

Normaalisti päivisin kuitenkin Nicollyn kaa nukutaan puoleenpäivään, luetaan kirjoja (jo monta portugalin kielistä kirjaa takana!), pelataan Monopolya, juostaan juoksumatolla ja syödään. Iltasin yleensä käydään ulkona syömässä pitsaa tai pasteijoita.
Kalastus paikka, taustalla oleva metsä on Amazon.

4 Kuukautta kotiin paluuseen

Hylätystä yliopistota napsattu kuva

Kuinka se on mahdollista? Vastahan tänne saavuin?
Aika on mennyt HURJAN NOPEAAN, pian on jo 7 kuukautta täällä oltu (4 päivän päästä) ja no, reilusti yli puolet ajasta kulutettu! Kun palailen takaisin Brasilian kotiin, on melkein yksi kuukausi kulunut taas ja ollaan jo tosi lähellä kotiin paluuta. Ihan kiva ajatella näin, mutta samalla kyllä harmittaa. Vaihtovuotta ei nimittäin saa enää koskaan takaisin, vaikka palaisinkin (todellakin tulen palaamaan) Brasiliaan. Täytyy kai vain osata luopua ja palata takaisin arkeen, Suomen lukioon ja "normaali kuvioihin".. No vielä on silti PALJON aikaa jäljellä ja aion nauttia joka hetkestä täysin siemauksin!

Menenkin tästä tappamaan hyttysiä, illalla pitseeriaan pain ja hänen uuden kihlattunsa kanssa!

Mato Grosso

Minä ja sisko "Notredamilla"

Matkalla on oltu nyt muutamapäivä, torstai meni täysin autossa istuessa (lähdettiin kotoolta Nickin ja Pain kanssa ennen kuutta ja oltiin Cuibassa joskus yhdeksän aikoihin illalla). Matkalta kilometrejä kiertyi yli 1400, ylitettiin parin osavaltion rajat ja pysähdyttiin kaksi kertaa syömään lämpimät leivät huoltsikalla. Matkalla sai taas huomata Brasilian ajokulttuurin: tiet ensinnäkin on aivan @#&@# kunnossa ja korjauksia on paljon, jotka hidastaa matkaa. Normaalia on, että nopeusrajoituksia ei todellakaan noudateta. Tähän mennessä sääntö lähes aina on ollut, että kaksinkertaistetaan nopeus, jota saisi ajaa. Nytkin joka auto ajoi 80 km/h alueella 16o km/h. Ei sitä enää edes pidä outona, mutta kyllä sitä aina joskus pysähtyy miettimään, että on jokaisella nopeusrajoituksella syynsä (niitä löytyy monia näistä teistä: kuopat, halkeamat, jyrkät mutkat, korokkeet, jotka on laitettu hidastamaan autojen vauhtia..)

Niin, no nukuttiin siis yö hotellissa ja jatkettiin aamulla matkaa. Ensin käytiin katsomassa muutamat "nähtävyydet" Cuiabassa (Nicolly on syntynyt siinä kaupungissa). Käytiin Notredamella (!!!) ja hylätyssä yliopistossa (siellä oli pain ja sedän nimet yhdissä vanhoissa kylteissä, otettiin kuvat niistä) ja käytiin eläintarhassa (täällä kaikissa eläintarhoissa, joissa oon käynyt, on ilmainen sisäänpääsy). No eläintarhassa oli kaikenlaisia eläimiä ja käveltiin juuri leopardejen ja puumien ohi ja siinä oli jotain työmiehiä, jotka kysy meiltä, että halutaanko nähdä "kissat" vähän lähempää. Ja mehän haluttiin. Minä ja Nicolly seurattiin miehiä yhdestä portista häkkien taakse ja sieltä mentiin sellaiseen pikkuiseen häkkiin ja viereisessä häkissä oli kolme leopardia ja yksi mustapantteri. Ne tuli aivan lähelle, pystyi koskettamaan niiden tassuja (en kyllä uskaltanut, kynnet ja hampaat oli aika järjettömän kokoiset). Mutta oli kyllä aika hienoa, nähdä eläimet niin läheltä, ovat kyllä suuria ja todella vaikuttavia.


No city-tourin jälkeen käytiin hakemassa Nicollyn äiti ja pikkusisko lentokentältä. Nopeasti vain jätettiin jonkun tädin kotiin. Kukaan ei oikeen vaikuta pitävän Nickin äidistä, ei edes Nicolly itse. Vanhemmat erosivat jo kai ennen syntymää ja Nicolly on koko elämänsä melkein asunut isänsä ja isän vanhempien kanssa. Äiti ei siis ole mikään läheinen äiti. No sitten jatkettiin matkustusta meidän määränpäähämme: Diamantinoon. Meni joku muutama tunti, että saavuttiin tänne. Tämä on todella pieni ja historiallinen vanha kaupunki. Asutaan sedän (joka on menossa naimisiin) kotona, tämä on mukava talo kukkulalla (kukkula on suuri plussa, tulee vähän tuulta, täällä on joka päivä helposti yli 40 C). Täällä meitä tosin vaivaavat hyttyset, on muutamia, jotka levittää tautia, mutta olen jo suomessa syönyt jotain niitä vastaan ja täälläkin söin jonkunnäköistä lääkettä. Silti joka ilta ennen nukkumaan menoa käydään myrkyttämässä makuhuoneet (isoisä osti ISON laatikollisen myrkkyä..), ihan varmuuden varalta.

Minä ja dinosaurus eläintarhassa.

Täällä on siis mukavaa, ollaan varmaan palailemassa kotiin 20.2, en vielä tiedä. Häät on 15.2 ja sen jälkeen aletaan järjestelemään paluuta, saa nähdä miten käy. Brasilialainen suunnittelu, no sitä ei oikeen ole, päivät ja suunnitelmat muuttuu kokoajan.

PS: Huomioikaa mun farkut noissa kuvissa, oli yli 40 astetta lämmintä! KUUMA