Mato Grosso

Minä ja sisko "Notredamilla"

Matkalla on oltu nyt muutamapäivä, torstai meni täysin autossa istuessa (lähdettiin kotoolta Nickin ja Pain kanssa ennen kuutta ja oltiin Cuibassa joskus yhdeksän aikoihin illalla). Matkalta kilometrejä kiertyi yli 1400, ylitettiin parin osavaltion rajat ja pysähdyttiin kaksi kertaa syömään lämpimät leivät huoltsikalla. Matkalla sai taas huomata Brasilian ajokulttuurin: tiet ensinnäkin on aivan @#&@# kunnossa ja korjauksia on paljon, jotka hidastaa matkaa. Normaalia on, että nopeusrajoituksia ei todellakaan noudateta. Tähän mennessä sääntö lähes aina on ollut, että kaksinkertaistetaan nopeus, jota saisi ajaa. Nytkin joka auto ajoi 80 km/h alueella 16o km/h. Ei sitä enää edes pidä outona, mutta kyllä sitä aina joskus pysähtyy miettimään, että on jokaisella nopeusrajoituksella syynsä (niitä löytyy monia näistä teistä: kuopat, halkeamat, jyrkät mutkat, korokkeet, jotka on laitettu hidastamaan autojen vauhtia..)

Niin, no nukuttiin siis yö hotellissa ja jatkettiin aamulla matkaa. Ensin käytiin katsomassa muutamat "nähtävyydet" Cuiabassa (Nicolly on syntynyt siinä kaupungissa). Käytiin Notredamella (!!!) ja hylätyssä yliopistossa (siellä oli pain ja sedän nimet yhdissä vanhoissa kylteissä, otettiin kuvat niistä) ja käytiin eläintarhassa (täällä kaikissa eläintarhoissa, joissa oon käynyt, on ilmainen sisäänpääsy). No eläintarhassa oli kaikenlaisia eläimiä ja käveltiin juuri leopardejen ja puumien ohi ja siinä oli jotain työmiehiä, jotka kysy meiltä, että halutaanko nähdä "kissat" vähän lähempää. Ja mehän haluttiin. Minä ja Nicolly seurattiin miehiä yhdestä portista häkkien taakse ja sieltä mentiin sellaiseen pikkuiseen häkkiin ja viereisessä häkissä oli kolme leopardia ja yksi mustapantteri. Ne tuli aivan lähelle, pystyi koskettamaan niiden tassuja (en kyllä uskaltanut, kynnet ja hampaat oli aika järjettömän kokoiset). Mutta oli kyllä aika hienoa, nähdä eläimet niin läheltä, ovat kyllä suuria ja todella vaikuttavia.


No city-tourin jälkeen käytiin hakemassa Nicollyn äiti ja pikkusisko lentokentältä. Nopeasti vain jätettiin jonkun tädin kotiin. Kukaan ei oikeen vaikuta pitävän Nickin äidistä, ei edes Nicolly itse. Vanhemmat erosivat jo kai ennen syntymää ja Nicolly on koko elämänsä melkein asunut isänsä ja isän vanhempien kanssa. Äiti ei siis ole mikään läheinen äiti. No sitten jatkettiin matkustusta meidän määränpäähämme: Diamantinoon. Meni joku muutama tunti, että saavuttiin tänne. Tämä on todella pieni ja historiallinen vanha kaupunki. Asutaan sedän (joka on menossa naimisiin) kotona, tämä on mukava talo kukkulalla (kukkula on suuri plussa, tulee vähän tuulta, täällä on joka päivä helposti yli 40 C). Täällä meitä tosin vaivaavat hyttyset, on muutamia, jotka levittää tautia, mutta olen jo suomessa syönyt jotain niitä vastaan ja täälläkin söin jonkunnäköistä lääkettä. Silti joka ilta ennen nukkumaan menoa käydään myrkyttämässä makuhuoneet (isoisä osti ISON laatikollisen myrkkyä..), ihan varmuuden varalta.

Minä ja dinosaurus eläintarhassa.

Täällä on siis mukavaa, ollaan varmaan palailemassa kotiin 20.2, en vielä tiedä. Häät on 15.2 ja sen jälkeen aletaan järjestelemään paluuta, saa nähdä miten käy. Brasilialainen suunnittelu, no sitä ei oikeen ole, päivät ja suunnitelmat muuttuu kokoajan.

PS: Huomioikaa mun farkut noissa kuvissa, oli yli 40 astetta lämmintä! KUUMA