Mun perhe täällä: Nick, minä, ukki, mummi, setä ja sen vaimo (ne, joiden häissä olin Mato Grossossa), vain isä puuttuu, ja sen kihlattu tietty.
Nyt on kuulema 5 viikkoa kotiin paluuseen. Ite sitä en kyllä edes laskenut, pelottaa jopa katsoa kalenteriin. Tuntuu, että kaikki muut häslää enemmän mun kotiinpaluusta: pitää tehdä sitä ja tätä.. Saa nyt nähdä miten mä sinne Sao Paoloon menen, nyt näyttää siltä, että sellaisella pikkubussilla. Olisi kaikista halvinta näin; matka on halvempi, eikä tarvitse maksaa ylipainosta (sitä tulee paljon ennen internacional-lentoa, suomeen saan tuoda 2x32 kg, Maringasta Sao Paoloon 1 x23, isin pitää siellä Suomen puolella tulla vastaan pakettiautolla :D)
Meidän suku, Capeletos.
Hääpari, morsian on mun serkku.
No mitäs muuta, mun läksiäiset me pidetään kai Nickin kaa mei dän kesämö killä yhdellä farmilla. Kutsun muutamia tyyppejä sinne yöksi ja sit myöhemmin vielä isomalla porukalla varmaan jollekkin klubilla. Saa nyt nähdä, ei yhtään kiinnostaisi miettiä tälläisiä asioita kaiken sählingin keskellä. Ja eihän ne hyvästit ole, kyllä mä tänne vielä palaan, parin vuoden päästä on jo mun hostisän häät, joihin mut on jo kutsuttu ja vaadittu palaamaan.
Tästä näkee paremmin mun mekon selän osuuden ja tietysti mut onnittelemassa morsianta.
Oli nyt taas yhdet häät, käytiin manikyyrissa ja pedikyyrissa sitä ennen. Laitettiin meikit ja hiuksetkin salongissa. Oli ihan hauskaa, tai oikeastaan tosi mukavaa, nyt tunnen jo kaikki sukulaiset, niin ei tunnu orvolta hengailla tuollaisissa isoissa tapahtumissa. Aina on joku tuttu kasvo, jonka kanssa mennä höpöttelemään tai joku joka kyselee innolla kuulumisia.
Mun perhe täällä: Nick, minä, ukki, mummi, setä ja sen vaimo (ne, joiden häissä olin Mato Grossossa), vain isä puuttuu, ja sen kihlattu tietty.
Meidän suku, Capeletos.
Hääpari, morsian on mun serkku.
Tästä näkee paremmin mun mekon selän osuuden ja tietysti mut onnittelemassa morsianta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti