Terveisiä Brasiliasta

Tehtiin Joannan kanssa hiekkalinna rannalla.

Hei pitkästä aikaa

Nyt on tapahtunut paljon, olen saapunut matkalta, joka oli aivan upea, olen kokenut brasilialaisen joulun ja odottelen uuttavuotta.

NORDEST

Eli olin kuukauden mittaisella Belo Brasilin ja rotarien vaihto-oppilaille järjestämällä matkalla. Meitä oli 46 vaihtaria ympärimaailmaa (kaikki maanosat!!!) samassa bussissa, tuskin koskaan enää pääsen kokemaan samanlaista ympäristöä. Aivan mieletöntä, että niin erilaiset ihmiset, joilla on kaikilla eri kulttuuri, kieli, kasvuympäristö, taustat tulee niin hyvin toimeen.

Resife, minä, Joanna (Taiwan) ja Marie (saksa)

No voisin yrittää kertoa hiukan millainen tämä matka oli. Vierailtiin tosi monissa kaupungeissa, kaikkien nimiä en tule tähän varmaan luettelemaan, mutta vähän kerron mitä tehtiin. Aloitettiin matka BRASÍLIAsta, joka on Brasilian pääkaupunki. Se on aika tylsä kaupunki, aika uusi, täynnä politiikkaa ja rumia taloja, ei siis mitään ihmeellistä sieltä, hotellikin oli aika pelottava, autioita käytäviä ja narisevat pedit. Siellä kuitenkin sai tutustua ihmisiin paremmin ja on se ihan hyvä varmaan tuntea pääkaupunkikin maasta, jossa on asunut.

Lencois, Fabio (saksa), Capoeirista, Joanna ja minä

Sieltä suuntasimme LENCOIhin, joka oli mun mielestä yksi parhaista kaupungeista (tai ei se kaupunki ollut, pieni kylä). Niin, Lecois ei ole edes rannalla, mutta se on keskellä upeaa luontoa (”vuoria”, vesiputouksia, luonnon uima-altaita, hiekkadyynejä keskellä metsää..) ja pieni kylä on aivan älyttömän sympaattinen. Kylä on siis niin pieni, ettei sinne voinut ajaa meidän bussilla. Ihmiset siellä on tosi ulospäin suuntautuneita, iloisia ja kaikki tulee kadulla kävellessä juttelemaan. Meidän hotellikin oli aivan ihana, me asuttiin pienissä bungaloweissa, joissa jokaisessa oli riippumatot pihalla ja sen hotellin ruoka oli parasta koko matkan aikana (kaikki tehtiin itse, ja pöytä oli TÄYSI tavaraa). Lencoissa päästiin myös pelaa capoeiraa kunnon ammattilaisten kanssa, vaellettiin paljon luonnossa (törmättiin keskellä ei mitään kahteen suomalaiseen vaihtariin!!!!) ja uitiin putouksilla (yhtä putousta pitkin sai laskea ku liukumäkeä, se oli 25 metriä pitkä ja sattui). Sitten matka jatkui kai MACÈIOon, ei sinällään mitään ihmeellistä siellä tapahtunut, ensimmäistä kertaa mentiin rannalle ja merivesi oli suolaista (niin kuin aina ekoilla kerroilla suolaisen meren kanssa, sattui silmiin ja yökötti suussa). Myöhemmin suolaisuuteen tottui (heti seuraavana päivänä) ja nyt myös tajusin miten meressä on niin helppo kellua, vesi on niin suolaista, että siellä pystyy kellumaan ilman käsien ja jalkojen erikoista tukea, ainoastaan isot aallot joskus häiritsi.

Fortaleza, minä, Sara (norja), Joanna (taiwan) ja Jess (canada)

Niin, monia muitakin kaupunkeja käytiin läpi, mutta yksi hyvistä paikoista oli FORTALEZA (sanotaan, että siellä on Brasilian parhaat rannat, mä en ole samaa mieltä, tai sitten ei vaan käyty niillä parhailla). Fortalezassa mukavaa olivat hotelli (saatiin paras huone, 22. kerros, iso parveke merelle päin), hieronta, buggy- ajelu, ratsastaminen rannalla, hyvät ravintolat ja paras, halvin ja suurin tori. Yksi kaupunki, joka myös jäi mieleen oli RESIFE. Siellä oli aivan ihanat rannat (tosi luonnolliset), käytiin snorklaa ja purjehtimassa pienellä porukalla (6 tyttöä) ja löydettiin isokilpikonna ja paljon kaloja. Resifessä ollessa vierailtiin myös pikku kaupungissa, jossa oli tosi paljon carnevaali kamaa, värikästä seutua, pakko myöntää (ja kaunista!).

Salvador (veneilemässä), Louis (mexico), minä, Luziana (meidän valvoja), Joanna (taiwan) ja Jess (canada)

Sitten käytiin tietysti SALVADORissa. Siellä veneiltiin tosi paljon, ajettiin yhdelle pienelle viidakkosaareelle, jossa ei ollut keitään muita ja vietettiin päivä siellä pikniköiden ja uiden (astuin simpukan päälle ja kantapää aukesi mukavasti + varpaasta lähti kynsi). Eniten aikaa vietettiin PORTO SEGUROn läheisessä pikku kaupungissa, meillä oli siellä tosi paljon vapaa-aikaa. Kylä oli pieni, hotellina toimi taas bungalowit ja vietettiin mukavaa aikaa siellä, käytiin iltaisin ulkona tanssimassa, kaupungilla kävelemässä tai rannalla. Oli turvallinen kaupunki.

Rio, Joanna (taiwan), Lungi (etelä-afrikka), Ryan (USA) ja minä

Sitten tietysti RIO DE JANEIRO, se on massiivinen kaupunki, sen huomasi kaupunkiin saapuessa, se silta oli aivan valtava, me ajettiin sitä pitkin varmaan melkein tunti. Voin kertoa, että kristus-patsas ei ole niin suuri ja massiivinen, kuin kuvista ehkä ajattelee, olen vieraillut flavellassa tanssi tunnilla (funkya ja sambaa), oli ihan hiton hauskaa. Rio oli ainut kaupunki, jossa säät ei niin suosineet, aina joskus satoi ja oli pilvistä, mutta ei se tunnelmaa pilannut. Rio oli matkan päätöskaupunki ja oli aivan hirveää sanoa jäähyväisiä ihmisille, jotka hyppäsivät Sao Paolossa pois bussissa. Täytyy uskoa, että niitä näkee viellä, joku sanoi, että elämässä kohtaa saman ihmisen ainakin kaksi kertaa. En tiedä mitkä ovat perusteet, mutta haluan uskoa siihen. Matka oli tuossa, todella lyhenneltynä, kaikkia kaupunkeja en luetellut, enkä todellakaan kaikkea mitä tehtiin, mutta vähän sentään..

Porto Seguro, Shannen (canada), minä, Leah (australia) ja Lungi (etelä-afrikka)

Ja sitten joulu, no täällä se on tosiaan erilainen.. Kaikki työskentelee jouluaattona vielä puoleenpäivään asti, kaikki kaupat on auki yöhön asti ja joulukoristeita ei pahemmin missään näy. Me mentiin siis perheen kaa mummolaan, jossa oli aika paljon porukkaa, setiä ja serkkuja. Jouluruokana meillä oli riisiä ja papua, salaattia ja erikoisena asiana oli tuore, iso kala. Jälkiruokana oli sitten paljon hedelmiä, jäätelöä ja sellainen kylmä suklaatorttu. Lahjoja ei annettu oikein kellekään, vain salaiselle ystävälle, jotka oli jo valittu päivällä ja yhdessä käytiin ostaa lahjat pikku rahalla sellaisesta halpis/kirppari kaupasta. Mä sain mãelta (mun salainen ystävä) cuian, eli chimarraun juonti astian ja isovanhemmat antoi mulle paidan. Ei ollut siis mitään suuria lahjavuoria.

Kaikki on täällä siis hyvin