Tassa kuva yhdilta synttareiltä :) Kuvassa siis vasemmalta pain katsoesa Monique (mun sisko 16v), Anan pikku sisko, Ana (päivansankari), Nicole (mun sisko 14v) ja mina :)

Koulu alkoi

Taa on vain tallainen nopea postaus.. Ajattelin ilmoittaa, etta mun koulu alkoi ja en olekkaan koulussa, johon Rotarit olivat mut pistaneet. Opiskelen siis SESI:ssa, joka perustuu ryhmatyoskentelyyn. Taa ei siis ole normaali brassi koulu, luokkakoot on pienia ja kaikki opiskelu tapahtuu korkeintaan viiden hengen ryhmissa, jotka vaihtuu joka jakso. Oon nyt ollut yhden paivan koulussa ja oli ihan kivaa, vaikka mun luokalla oli vaan 5 oppilasta paikalla, kun normaalisti on vaha yli 20. Oli liian kylma tulla kouluun.. joo..

Mutta kirjoitan lisaa lahipaivina, nyt ollaan menossa katsoo Harry Potterii tai Ice age 3, en tiia kumpaa.. Mielummin ite katsoisin Potterin, kun ymmartaisin siita jotain (naa ei duppaa leffoja, ainakaa ihan kaikkia) Ja iCe age 3 on vaan portugaliksi, eli menisi aika ohi.

Moi!

Palasin juuri Curitibasta, jossa asuin siis enon luona. Asunto oli sellainen pieni puutarhamökin näköinen ja kokoinen laatikko, jossa oli tosi kylmä oleskella ja nukkua! Curitibassa on siis vielä kylmempää kuin Maringassa, uutisten mukaan 9-16 C! Se asuinalue oli siis aika köyhää, tiet oli huonokuntoisia ja mäkisiä, talot oli rakennettu lahoista laudoista ihan miten sattuu ja seinissä oli reikiä.. Öisin kuului paljon laukauksia, huutoa ja koirien haukuntaa, joita alueella oli paljon. Jokainen omisti ainakin yhden vahtikoiran ja kulkukoiria oli ainakin saman verran. Meidän naapuritalo oli ihan laho, tai siis se oli rakennettu sellaisten korkeiden tiilipinojalkojen varaan (talot oli mäessä) ja lattia tavallaan roikkui niiden jalkojen päällä.

Curitibassa me käveltiin paljon siskojen kanssa ja katseltiin sellaisia hauskoja eläimiä, joita oli tosi paljon yhdessä puistossa vapaana.

SAARALLE vielä sellainen juttu, että kun puhuttiin, että sit mun ikkunan ulkopuolella asuu tukaani. Niin no mun oman ikkuna ulkopuolella ei asu tukaaneja, kun ei ole puita, mutta Curitibassa yhden talon ikkunalaudalla ja ikkunan viereisessä puussa tosiaan asui tukaanipariskunta! Ah! Ja näillä ihmisillä on muuten appelsiini/mandariinipuut pihoilla omenapuiden sijaan!

Voisin vielä kertoa vähän brasilialaisten autolla ajosta, ensinnäkin tiet on tosi huonokuntoisia, ainakin suomalaisen silmään. Lisäksi täällä ajetaan aika reiluja ylinopeuksia, matkalla Curitibaankin pai ajoi 60 km/h alueella reilua 100 km/h. Ja 100 alueella ajetaan niin lujaa kuin autosta lähtee. Mun mãe ei ole koskaan päässyt läpi autokoulun kokeesta, mutta se sai muutaman yrityksen jälkeen ostettua itselleen ajokortin 100 realilla :D haha, näin täällä päin maailmaa ja älkää huoliko, on se ihan hyvä ajaja..

Tää blogi takkuilee mulle ja tääkin teksti on kirjoitettu pari päivää sitten..

Nyt kun on taas vähän aikaa, voisin yrittää kirjoitella tänne jotain.

Me ollaan tehty täällä taas kaikenlaista, käytiin eilen illalla torilla, jossa oli paljon ihmisiä ja ostettiin vihanneksia ja syötiin sellaset isot pasteijat (maksoi 2 realia, eli alle 1 e). Ja täällä tosiaan ihmiset kulkee hevoskärryillä autojen seassa. Nytkin mun huoneeseen kaikuu kavioiden kopse ja usein näkee ihmisiä kärryjen kyydissä, kuskaamassa tavaroita paikasta toiseen.

Meillä on myös kotona siivoaja, se käy kai kerran viikossa ja siivoa koko talon. Eikä meillä ainakaan huomaa mitään eriarvoisuutta siivoajan ja ”työnantajan” välillä, nää juttelee ihan normaalisti keskenään kaikenlaisista asioista.

Täällä on myös aika turvatonta liikkua yksin ulkona, olisi parasta jos seurassa olisi aina poika mukana. Täällä huumekauppa on myös aika avointa. Huumekauppiaat toimivat niin, että kaksi miestä menee eripuolille autotietä ja toinen heistä varaa tyhjän parkkipaikan. He viittoilevat autoille ja kun auto alkaa jarruttaa, ohjataan se tyhjälle paikalle, jonne molemmat miehistä menevät ja tekevät kaupat. Kaikista oudointa on se, että ihmiset, jotka ostava huumeita, näyttävät ihan normaaleilta keski-ikäisiltä miehiltä.

Me ollaan tänään menossa brasilialaisten paritanssien tunnille Interactin kanssa, se on sellainen Rotarien alainen nuortenjärjestö. Mukavia ihmisiä ainakin olivat kun viimeksi tapasin. Oon ajatellut, että voisin liittyä mukaan, järjestön ideana on auttaa nuoria, jotka ei päässeet kouluun löytämään työtä. Sieltä voisi saada kavereita ja ne tekee aika paljon kaikenlaista kivaa, kuten käy tanssitunneilla ja järjestää juhlia sun muuta.

Tää perhe maksaa mulle kaiken! Oon viimeksi käyttänyt rahojani Sao Paolon lentokentällä, jossa söin jotain ruokaa. Alennusmyynneissäkin nää sanoi, että sano jos tykkäät jostakin ja ruokakaupassa ne sanoo, että ota mitä haluat. En kyllä halua ostaa vaatteita noiden rahoilla, mieluummin meen sitten koulun alettua kavereiden kanssa ostoksille. Ja mai opettaa mulle hirveästi portugalia, joka päivä kun se tulee lounastauolta kotiin ja töiden jälkeen myös. Se on tuonut mulle hirveästi verbilistoja ja me käydään läpi kaikki mainokset, jotka kotiin tulee, niistä opin vihannekset ja hedelmät ja huonekalut aika hyvin.

Lopuksi vielä muutama kuva: Oltiin tiistaina syömässä ulkona Moniquen, sen poikaystävän Cadon, Nicolen, main ja mummon kanssa.

Ja vielä Fofo, joka on meidän koira ja käyttää tälle hetkellä RESSU KRAVATTIA!!!!!!!!!

ja kuvatkaan ei näköjään näy, yritän lisailla sitten myohemmin;;

Hheheh

Tasta tulee tallainen nopea postaus. Ajattelin vaan ilmoittaa, etta paasen tan perheen kanssa kaymaan kai Argentiinassa, Curitibassa (seuraavalla viikolla) ja jollain Brasilian ja naiden mukaan maailman isoimmalla vesiputouksella (kuukauden paasta).

Jeeee!

BRAZIL

Tällä blogilla oli jotain ongelmia lisätä mun kirjoitusta Sao Paolosta, mutta voisin yrittää uudestaan.

Oon tän alemman kirjoituksene kirjoittanut siis jo Sao Paolossa:

Eli, oon nyt ollut matkalla neljä päivää, kolme niistä viettänyt aika mukavassa Sao Paolossa.
Pahoittelen jo alkuun huonoa suomea, oon väsynyt ja keskityn tälläkin hetkellä pariin muuhun asiaan (esim. Brasilialaisiin lastenohjelmiin, jotka on ihan huippuja!)

Lento meni ihan sutjakkaasti, lentokoneessa istuttiin yhteensä varmaa 19 tuntia.. en ole ihan varma..

Kun saavuttiin Sao Paoloon, täällä oli kello aamulla kuusi ja taivas oli pimeä ja sumuinen. Meidän piti koneessa täyttää kaikenmaailman lappuja, pari erilaista maahan saapumiseen liittyvää ja yksi sikainfluenssa. Ne kerättiin jossain vaiheessa pois ja silloin tarkistettiin myös passit ja leimattiin viisumit. En tarvinnut mitään muita papereita, joita niin paljon mulla oli varalta mukana.. Ja kun olin päässyt pois passin tsekkauksesta, oli mun matkalaukku jo tullut, eli mitään ongelmia ei sen suhteen ollut (paitsi tänään hotellissa huomasin, että mun lemppari bikinien yläosa taitaa puuttua, siis se musta olkaimeton :( )

Mä asun samassa huoneessa Mariannen kanssa ja meillä on täällä aina aika hauskaa. Harjoitellaan yhdessä portugalia, yhtenä aamuna sanoin huonenumeron portugaliksi aamupalalla ja ne ymmärsi mua (jeee..)! Me ollaan myös soitettu respaan ja tilattu pyyhkeitä- portugaliksi!

Tässä meidän puhumissuunnitelma pyyhkeen pyytämiseen:
(nää on sitten kirjoitettu sillä tavalla kun ne meidän mielestä ja lonely planetin Brazilian portuguesin mukaan lausutaan)

Ola

Eu sou...
Pode me daarr dois toalias porfavor .
Nosso quarto e dois centos cecenta i quatro.
Obrigada
Tchau!

Meidän hotelli sijaitsee siis eri paikassa kuin edellisillä vaihtareilla. Tää on levottomampaa aluetta,eikä ulkona saa liikkua yksin. Jari tai Célia jopa katsoo kun käydään lähikaupassa, joka sijaitsee 10 metrin päässä. Se on kyllä hyvä, täällä on toi porukka vähän epäilyttävän näköstä, laukuista saa pitää kiinni. En osaa oikeen kuitenkaan ajatella, että oon nyt yhdessä maailman vaarallisimmista kaupungeista.

Tultiin juuri vikalta yhteiseltä Dinneriltä täällä. Kun Jari ja Célia olivat käyneet etsimässä jo päivemmällä meille ruokapaikkaa, oli niitä yritetty ryöstää monta kertaa. Ne varkaat kuullema uhkaa sua ja jos et anna mitään ne piirittää ja kävelee tai maleksii perässä. Lopulta Célia, joka on siis paikallinen, oli ottanut lompakon ja antanut sieltä yhden realin ja käskenyt varkaiden häipyä ja niin ne olivat tehneet. Meidän ei kuitenkaan kuuleman kannata kokeilla tollasta käyttäytymistä, vaan antaa suoraan muutama reali taskunpohjalta, eikä kaivaa lompakosta :D ton välikohtauksen takia, me päätettiin lähteä syömään takseilla. Me mentiin hienoon pitseriaan ja täällä systeemi toimii niin, että pitsaa ei kuljeteta ilmaiseksi kotiin, vaan asiakas pitsan luo! Eli me saatiin iso, tummennetuilla ikkunoilla varustettu pitsataksi:D

Laitan nyt nopeasti pienen listan asioista mitä ollaan täällä tehty:

Ekana päivänä kierreltiin bussilla ja käveltiin ympäri kaupunkia. Syötiin illalla barbeque- ravintolassa, jossa mä uskalsin maistaa kanansydäntä! Ja siel oli värikkäitä susheja! hihi.. Ja ihan hirveästi lihaa, entiselle kasvissyöjälle (tai no semivegetaristille tai jollekki) ei oikee maistunu. Maistoin jotain, kun ne toi aina lihan ja kysy kuka haluaa maistaa mitäkin. En ymmärtänyt koskaan mitä lihaa tai osaa se oli, syy oli ehkä se, että ne puhu portugalia ja pahaksi onnekseni taisin juuri maistaa maksaa, ei tullu koko lihaa syötyä loppuun :D onneksi oli isot kasvis/kalaseisovat pöydätkin :)


Toisena päivänä me Mariannen kanssa kuntoiltiin hotellin kuntosalilla jo seitsemältä. Täällä on hienot juoksumatot ja nyt oikeasti tajuan, miksi juoksumatot on keksitty. Kaikkialla ei voi juosta turvallisesti ulkona, eli se on pakko tehdä sisätiloissa. Käytiin syömässä kilo-ravintolassa, jossa idea on se, että ihminen lappaa lautaselle ruokaa sen verran ku haluaa syödä ja sitten se punnitetaan ja laskutetaan painon mukaan. Me käytiin myös Playcenterissä, jossa oli ihan hulluja laitteita, kuumaa ja paljon hauskoja lapsia, jotka puhu paljon ja kyseli kaikenlaista. Illalla käytiin shoppailee ja syömässä. Siinä se päivä kuluikin..

Tänään on ollut kivoin päivä, kaikki on tutustunut paremmin toisiinsa ja oltiin rannalla. Rannalle kesti ajaa joku parituntia, ei oltu enää Sao Paolossa vaan Guarujássa. On ihan outoa, että paikallisten mielestä on nyt ihan liian kylmä uimiseen ja rannalla oleilemiseen. Täällä myös huomaa, että Brasiliassa ei hirveästi ole turisteja. Maa on kai erikoistunut enemmän maan sisäiseen matkailuun. Meidän vaaleaa ryhmää tuijotetaan hirveästi ja me herätetään muutenkin hirveästi huomiota. Enkä ole nähnyt täällä kävellessä ketään muuta, joka ei puhuisi portugalia ja näyttäisi brasilialaiselta. Rannalla syötiin kalaruokaa, joka oli ihanaa! Merivesikin oli hirveän suolaista, kun vedestä nousi, jäi ihoon ja bikineihin suolaläikkiä. Aallot oli myös ihan kivan kokoisia.

Niin, ja mulla olisi hirveästi kerrottavaa, kuten se, että oon täällä nähnyt lehmiä keskellä kerrostaloja ja kaupunkia, niillä on siinä pieni ruohopläntti. Täällä moottoritien varrella on myös pyörätiet, niinku Suomessa ja tosi monet pyöräilee! Ja lisäksi kaikista hauskinta: oon nähnyt muutaman ihmisen ratsastavan hevosella ja kärryillä keskellä moottoritietä. Täällä on aika ihanaa, kaikki vaikuttaa niin välittömiltä ja puhuu mielellään portugalia ja on innoissaan jos sanoo jotain. Tänäänkin illallisella se tarjoilija oli musta ja Mariannesta ihan innoissaan ”Voce fala portuguese!!” (tilattiin appelsiinimehua ja iso pitsa neljälle :D)

Huomenna on herätys sitten jo aikaisin aamulla ja me jokainen lähdetään lentämään host-perheisiimme. Aika jännittävää, mutta myös ihanaa. Vihdoinkin pääsee purkaa laukut kunnolla ja täytyy ihan oikeasti selvitä portugalilla ja tavallaan yksin.

Ja pitikin sanoa, täällä on hirveästi köyhiä. Aina näkee jonkun ihan älyttömän laihan ihmisen nukkuvan jossain sellaisessa paikassa ja asennossa, että ne aina näyttää ihan ruumiilta. Luokkaerot on suuria ja meidän bussikuskin kuukausipalkka on 500 e.. Ei kovin hyvä, kun Célian mukaan täällä pärjäisi 1000 eurolla kuukaudessa ihan hyvin.

Terveisiä kaikille, monia on ikävä! Siis teitä kaikkia!


Tan kirjoitin tanaan 12.7.2009:

Oon nyt täällä isäntäperheessä, joka on siis eri kuin sen aluksi piti olla. Asun siis mun luulemassa toisessa perheessa. Mulla on siis mai, pai, isoäiti ja kaksi sisko, 16 ja 14-vuotiaat. 16-vuotias on lähdössä elokuussa Argentiinaan vaihtoon. Me ollaan muuttamassa seuraavalla viikolla (jos aikataulu pitää, täällä ei voi koskaan pitää mitään varmana) toiseen taloon. Mä saan valita mun huoneen seinän värin. Luulen, että otan pinkin :D Uudessa talossa on kai uima-allaskin, ihan jees, ihan jees.. Kuulin myös, että mä en kai meekkään kouluun, johon mun aluksi piti mennä. Mai on kai laittamassa mua Sesiin, jossa mun nuorempi siskokin on. Luulen, että olisi kiva mennä sinne, koska siellä on kuulemma uima-allas (jossa pitää uida koulun omissa bikineissä :D) ja hyvät urheilumahdollisuudet.

Kun saavuin lentokentälle, ensinnäkin, kenttä on vielä pienempi kuin Kuusamossa ja taivaalla lennettäessä näin vaan plantaaseja ja aina joskus taloja. Niitä plantaaseja oli aivan älyttömästi, ne jatkui vielä siellä, mihin en pystynyt edes näkemään. Kentällä mua oli vastassa lähemmäs 20 ihmistä: perhe, piirin puheenjohtaja, nva, mun klubilaisia, klubin presidentti ja toisen isäntäperheen isä ja vaihto-oppilaita tästä piiristä. Meistä otettiin hirveästi valokuvia ja lopulta pääsin perheen kanssa autolle.

Illalla ehdin jo mennä Rotarykokoukseen, siellä oli ihan kivaa. Kaikki tuli juttelee mulle ja olivat ihan innoissaan ku osasin sanoa jotain portugaliksi. Kokouksessa mulle selvisi, että mun toinen isäntäperhekin on kai eri kun aluksi luulin.. Täällä kaikki muuttuu kokoajan, mutta isä vaikutti kivalta. Meidän klubissa on myös yksi kiva brittiläinen mies, joka antoi mulle korttinsa, jotta se voi auttaa mua ongelmissa, jos en saa hoidettua niitä portugaliksi, kun ei siinä klubissa kukaan oikeen osannut englantia.

Toisena päivänä meillä tuli käymään sukulaisia, toinen isoäiti ja isoisä ja sitten vielä eno. Ne oli tosi mukavia! Sillä enolla on tosi hieno auto ja me käytiin ajelulla ympärikaupunkia, siinä on ihan järjetön basso, koko auto tärisi :D Eno asuu Curitibassa, joka on Paranán pääkaupunki. Sillä on siellä iso kalastuskeskus. Illalla mentiin yhden Marian synttäreille, luulin että ne ois ollut jotain noiden vanhempien tuttuja, mutta siellä olikin mun ikäistä porukkaa! Me istuskeltiin ulkona ja soiteltiin kitaraa, kun aikuiset katso sisällä Formuloita ja saippuasarjoja. Btw, täällä hodarit on ihan erilaisia ku Suomessa, täällä niiden sisään laitetaan tuoretta salaattia ja tomaattia ja pastaa. Ketsuppi ja majoneesi on itse pussitettua ja ketsuppi puristettu tuoreista tomaateista! Namm.

Lopuksi voisin sanoa, että täällä sataa paljon. Tänä aamuna on eka kerta kun nään Maringán ilman sadetta ja aamuisin hengitys huurustuu (mulla on oma pikku parveke huoneessani). Sisälläkin on kylmä, täällä ei ole eristeitä ja toi parvekkeen ovikin on sellainen ohut muoviläpyskä.. Aina kun meen nukkumaan laitan collarit ja ison collegepaidan päälle ja sit mulla on päällä kaksi isoa ja paksua vilttiä :D eipähän tule kylmä. Suihkutkin on erilaiset, tässä talossa ei saa säädeltyä veden lämpötilaa, joten vesi joka sieltä katosta tippuu, on aika kylmää. Suomessa oon tottunut hengailee suihkussa vähän pidempään ja yleensä suihkun jälkeen on ollut mukavan lämmin olo, täällä on kylmä. Pakko pukea paljon päälle ja suihkukin kannattaa ottaa joskus viiden aikoihin, ennen kuin lähdetään jonnekkin ja ennen kuin tulee vielä kylmempi.

Mutta kaikin puolin täällä on tosi kivaa, eilenkin illalla mai ja pai tuli sanomaan hyvää yötä kun olin menossa nukkumaan ja että ne on tosi iloisia, että oon täällä. Siskotkin on kivoja, me pelaillaan monopolia, jonka takia oon oppinut jo numerot aika hyvin! Nää myös liimaili lappuja esineisiin, jotta oppisin nekin helposti. Mun ikkunassa lukee janela ja sängyssä cama, koko talo on melkein laputettu :D Nää myös tykkäsi mun tuliaisista, äiti oli oikeassa, että on hyvä ostaa portugalinkieliset kirjat Suomesta, nää oikeasti lukee niitä ja kyselee paljon.

Tassa nakyma mun parvekkeelta :D aika eri ku Suomessa;;

talla on hirveita ongelmia lisata tekstia ja kuvia.; JOten vaan pieni postaus. Oon kunnossa ja perhe on mukava, vaikka eri ku piti aluksi olla.

Pian lisaa!

Huomenna on lähtöpäivä

Pakkaaminen on melkein saatettu pätökseen. Ison matkalaukun suljin jo, se on pari kiloa liian painava (23 kg on painoraja), mutta en jaksa enää venklata sen kanssa. Käsimatkatavarat on vähän vaihessa, mutta kyllä kaikki vielä tulee mukaan! Täytyy yrittää muistaa ottaa laturit ja sen tyyliset jutut mukaan, ne unohtuu aina helpoiten huoneen lattialle lojumaan..

Tänään oon myös puhunut mun tokan host-perheen lapsien kanssa (16 ja 14- vuotiaat tytöt). Ne vaikuttaa tosi mukavilta, ne toivotaa mua kokoajan tervetulleeksi, lähettää kuvia perheestä ja koirastaan ja kertoo myös kaikkee kivaa Maringasta. Ne asuu myös lähellä keskustaa ja kauppoja, tälläkin perheellä on kerrostalo asunto ja 16- vuotias tyttö lähtee elokuussa Argentiinaan vaihtariksi.. Ja ne ehti jo kutsua mut viikonloppuna shoppailee niiden kanssa :D alkaa hyvin elämä siellä.


Tossa siis toinen perheeni ja koira :) Ja nää lapset ainakin osaa englantia hyvin, se sanoi, että niillä on tunteja englanninkielisessä koulussa. Toisaalta ihan sama, koska portugalianhan mä sinne meen opiskelee!

2 yötä

Aloitin pakkaamisen torstaina ja laukku makaa yhä avoinna lattialla. En osaa oikeen päättää kuinka monta hametta mun kannattaa ottaa mukaan ja mitä paitoja tulee käytettyä.. Hyllyt on nyt tyhjiä suurimmaksi osaksi ja laatikosto myös. Huoneesta on lähtenyt varastoon parin muuttolaatikollisen verran tavaraa, odottamaan mun paluuta Suomeen.

Tänään kävin isin kanssa vaihtaa rahaa reissuun, vaihdoin 400 euroa realeiksi. Ne setelit on ihan hiton hienoja! 50 realin seteli on mun mielestä hienoin, siinä on kai leopardin kuva kääntöpuolella. Kaikissa muissakin seteleissä on joitkakin kivoja eläimiä (papukaija, apina ja joku kurjen tapanen), mun siskot sano, että ne näyttää ihan Korkeasaaren lipuilta. Noilla on kiva maksaa ostoksia!

Tänään mulla on myös läksiäiset ystäville, hassua, että lähen niin pian :)